Kemijoen leveimmältä kohdalta

Olen kotoisin Muurolan kylästä, nykyisen Rovaniemen kaupungin alueelta. Lapsuudessani olen asunut myös Tornion Yli-Liakassa, ja syntynyt olen Rovaniemellä.

Isäni työskenteli Rajavartiolaitoksessa opistoupseerina ja äitini erikoissairaanhoitajana päihde- ja mielenterveyspuolella. Äitini kouluttautui myöhemmin työn ohessa yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Neljä vuotta nuorempi pikkuveljeni oli lapsuudessani harmillisen vilkas kiusankappale ja samalla erittäin tärkeä pelikaveri – yleensä maalivahti – kaikenlaisissa peleissä kenkälusikkavillamyttypelistä jalkapalloon ja pihasählyyn.

Lapsuuteni harrastukset; urheilu, lukeminen ja musiikki, ovat kaikki seuranneet minua aikuisikään asti.

Koulunkäynti oli minulle kiinnostavaa ja mielekästä. Söin kaksitoista vuotta putkeen samassa ruokalassa, eli kävin ala- ja yläasteen sekä lukion Muurolassa. Koulunkäynti huipentui ylioppilaskirjoitusten pitkän matematiikan täysiin pisteisiin ja Teknologiateollisuuden 1000 euron stipendiin.

Oulusta Strasbourgiin ja takaisin

Lääkärin ammatti tuntui lukion lopulta lähtien mielekkäimmältä vaihtoehdolta, ja hain ylioppilaskeväänä Oulun yliopiston lääketieteelliseen. Sinänsä kroonisena myöhästelijänä ja erittäin huonolla käsialalla kirjoittavana pohjani stereotyyppiseksi lääkäriksi olivat kohdillaan. Pääsin sisään yliopistoon, ja muistan edelleen euforian postilaatikolla yliopiston sisäänpääsykirjettä avatessani.

Opiskelupaikka plakkarissa oli aika armeijan harmaiden Sodankylän jääkäriprikaatissa. Palvelin sissitiedustelijana urheilujoukkueessa. Vietimme koko vuoden saman joukkueen kesken, ja tuolta tiiviiltä vuodelta on sotataitojen lisäksi jäänyt useita hyviä ystäviä, puolustusvoimain hiihtojoukkuemestaruus ja alikersantin sotilasarvo.

Opiskeluaika sujui perinteisin menoin opintoihin,opiskelijaelämän rientoihin ja urheiluun keskittyen. Kilpailin edelleen kesäisin juoksukisoissa, ja talvisin hiihtäen – kuitenkin sillä periaattella, ettei urheilu saanut häiritä muuta elämää. Opintojen aikana työskentelin tiiviisti hoitajan sijaisuuksia tehden OYS:ssa ja loma-aikoina myös LSHP:ssa. Koen, että nämä eri osastoilla psykiatrialta teho-osastolle tehdyt hoitajan keikat opintojen aikana antoivat merkittävää kokemusta myöhemmälle uralle. Opiskeluaikana minulla oli tavaramerkkinä pitkä tukka, joka oli lainehti huolettomasti ison pääni päällä (lue: ruokkoamaton kuontalo).

Osana opintojani olin vaihto-opiskelijana Ranskan Strasbourgissa 2011-2012. Ranskan kielen lisäksi karttui ymmärrystä siitä, millaista on äärimmäinen byrokratia ja toisaalta se, ettei se nyt sitten kuitenkaan ole niin vakavaa (c’est pas grave!). Vaihto toi myös yhä jatkuvia ystävyyssuhteita.

Valkoinen takki

Lääkärintöitä pääsin ensimmäistä kertaa tekemään 2010 neljän vuoden opinnot suoritettuani. Työskentelin LKS:n sisätaudeilla. Tuolloin sain hyvää ohjausta, ja pitkään minusta pitikin tulla sisätautilääkäri. Innostuin myös hieman myöhemmin silmätaudeista, joilla työskentelin hetken aikaa Kemissä. Kuitenkin huomasin pitäväni enemmän työnkuvasta, jossa ihmisten kanssa keskustelulla on suurempi rooli kuin käsillä tekemisellä. Niin päädyin 2014 aloittamaan työterveyshuollon erikoistumisen.

Erikoistumisaikana työskentelin ja hain kokemusta monipuolisesti. Työskentelin psykiatrialla, sisätaudeilla, kirurgialla, terveyskeskuksessa, kuntoutustutkimuspoliklinikalla ja Työterveyslaitoksella Helsingissä.

Oman yksityisvastaanottoni aloitin 2014 päivätyön ohella viikoittaisena iltavastaanottona.

Maalikuussa 2017 aloitin vastaavana työterveyslääkärinä Rovaniemen Mehiläisessä. Aloitin esihenkilönä johtamisen ja vastuun kantamisen erikoistumiseni ollessa vielä kesken. Perinteisesti lääkärijohtajaksi on edetty pitkän kliinisen uran jälkeen, mutta itse ajattelen johtamistaitojenkin vaativan harjaantumista. Mitä aiemmin pääsee aloittamaan, sitä nopeammin myös johtamistaidot karttuvat.

Työterveyshuollon erikoislääkärin paperit sain 2020 keväällä (valmistujaisjuhlat jäivät koronan vuoksi pitämättä).

Työterveyslääkärin työssä yhdistyy ainutlaatuisesti muutama hieno ja tärkeä puoli. Työterveyslääkärin vastaanotolla tavataan potilaita kaikenlaisissa ongelmissa ja sairauksissa. Yritysyhteistyössä pyritään löytämään työterveyden keinot yritysten ja työntekijöiden turvallisuuden ja työkyvyn parantamiseksi. Lääketiede ja yhteiskunnallinen (juridis-sosiaalinen) kohtaavat. Professorimme puhuukin työterveyshuollosta ”rajatieteenä”.

Vaikuttajaksi

Asetuin ehdolle hyvinvointialuevaaleihin ja liityin kokoomukseen loppuvuodesta 2021. Tärkeinä herättäjinä oli työssäni näkemäni pitkät jonot psykiatriseen hoitoon ja terapiaan, ja jonkinlainen, yksityissektorilta katsottuna oudolta näyttäynyt julkisen terveydenhuollon kankeus ratkaista näitä ongelmia. Halusin ja haluan edelleen omalta osaltani hyvinvointialueilla tehdä asiat paremmin, lappilaisten parhaaksi. Vaaleissa lyhyen, kahden viikon kampanjan jälkeen menestyin hienosti ollen puolueemme toiseksi eniten ääniä saanut ehdokas reilun 400 äänen potilla. Vaalimenestys ja vastuunkantohalukkuus avasivat ovet aluehallitukseen. Hallituksella oli 26 päivän mittaista kokousta vuonna 2022 ja tahti jatkuu samantyyppisenä vuonna 2023.

Seuraavana luontevana askeleena poliittisella uralla on eduskunta. Koen, että työterveyslääkärin työssäni kohtaamani ihmiset, yritykset ja ongelmat ovat antaneet hyvän näkökulman suomalaiseen ruohonjuuritason tilanteeseen. En myöskään ole ehtinyt politikoitua, vaan ammatillinen, analyyttinen ja tietoon pohjaava lääkäri-identiteettini on vahva. Pidän erittäin tärkeänä, että eduskunnassa on myös meitä erityisasiantuntijoita tuomassa erilaista näkökulmaa asioihin.

Tarkemmin poliittisista näkemyksistäni kirjoitan blogissani. Vaaliteemani löydät myös näiltä sivuilta.

Tervetuloa mukaan matkaan. Olen valmis lappilaisten edustajaksi.