Liikkuminen kannattaa aina

Liikunta on kaikesta urheilun uutisoinnista ja kauniista puheista huolimatta jäänyt yhteiskunnassa mielestäni aivan lapsi puolen asiaan kansanterveyden, ihmisten hyvinvoinnin ja monen muun asian parantamisessa. Seuraavassa muutama ajatus liikunnan mukaan ottamisesta. Olen myös allekirjoittanut Olympiakomitean liikunnan ja urheilun manifestin.

Liikunnan lisääminen koulupäivien yhteyteen

Kuulostaako tutulta: kakkosluokkalainen Justus pääsee koulusta klo 13. Tyhjään kotiin päästyään, hän laittaa ensimmäiseksi viestin äidilleen töihin, että kaikki ok. Äiti huolehtii työssä viestin saamiseen asti Justuksen koulumatkan kulkemista, ja sen saamisen jälkeen kotona pärjäämistä sekä läksyjen ja välipalan tekoa. Muutaman tunnin kotona yksin olemisen jälkeen vanhemmat tulevat kotiin. Alkaa kiireinen ruoanlaitto, ja hieman jo tylsistymään ehtineen Justuksen kuljettaminen illan harrastuksiin. Kuljetuksen aikana isä soittaa pari rästissä olevaa puhelua, ja koittaa Justuksen harjoittelun aikana ehtiä käymään kaupassa. Kotona ollaan aika myöhään takaisin, ja on aika kiireisen suihkun ja iltapalan, jotta nukkumaan ehditään riittävän ajoissa.  

Ehkä kuulostaa.

Asia voisi olla toisinkin. Koulupäivän yhteyteen voisi todella rakentaa, ja tätä jo harrastamisen Suomen mallissa ollaan jo yritetty, paljonkin harrastamista siten, että lasten ei tarvitsisi välillä kulkea kotiin. Koulusta voitaisiin lähteä suoraan liikkumaan, ja hyödyntää myös kouluissa olevia liikuntasaleja, pallokenttiä ja kaukaloita. Harrastustoiminnan vetäjinä voisi olla opettajia, nuoriso-ohjaajia ja urheiluseuroja. Voisipa harrastamista olla ainakin isommilla paikkakunnilla eri kouluissa eri aikaan, jolloin harrastamisen vetämiseen voitaisiin palkata täyteen työaikaan osaajia. Kaikki tämä vaatii tietenkin rahaa, mutta olisi todennäköisesti erittäin kannattava investointi. Harrastaminen voisi olla enemmän tai vähemmän kouluun kuuluvaa, jotta kaikki lapset, myös he jotka eivät muutoin harrastaisi, löytäisivät liikunnan riemun. Onnistumiset, yhdessä tekeminen ja mielenkiintoinen tekeminen lienevät myös syrjäytymisen ehkäisemisessä erittäin hyviä toimi. Puhumattakaan terveellisten elintapojen vakiintumisesta.

Liikunta lääkkeeksi

Lääkärinä työssäni näen paljon ihmisiä, jotka hyötyisivät liikunnasta. Tästä on myös vankkaa tutkimusnäyttöä niin tuki- ja liikuntaelimistön oireiden ja sairauksien kuin vaikkapa masennuksenkin osalta. Meiltä kuitenkin puuttuu rakenteet. Lääkäri voi vaikkapa masentuneelle kirjoittaa masennuslääkereseptin tai tehdä lähetteen terapiaan, mistä molemmista yhteiskunta, vakuutus, työnantaja tai vaikkapa Kela kustantaa yleensä vähintään osan. Liikuntaa ei kuitenkaan käytännössä voi kuin suositella.

Tarvitaan käytännöt ja yhteiskunnan satsausta sekä siihen, että liikuntaa todella voidaan ”määrätä” lääkkeeksi, esimerkiksi liikunnanohjaajien mukaan ottamisella, tuetuilla kuntosalilipuilla tai muulla vastaavalla.

Ennaltaehkäisy on myös aina parasta ”hoitoa”. Liikunnan tulisikin olla paremmin saatavilla, ja vaikkapa kunnallisten liikuntamahdollisuuksien vähintään hyvin edullisia. Mitä enemmän ihmiset liikkuvat, sitä vähemmän yhteiskunta maksaa sairauksien hoidoista, sairauspoissaolokustannuksia ja toimintakyvyn laskusta aiheutuvia tukia. Samassa yhteydessä kaikki voivat saada mukavaa tekemistä, onnistumisen elämyksiä, kehitystä ja antoisia sosiaalisia suhteita.

Laitetaan Suomi liikkumaan.