Terveydenhuollon korjaussarja, osa 2 – neuvola 2.0

Olen työskennellyt lastenneuvolassa ja koululääkärinä sekä Torniossa että Rovaniemellä vuosina 2011-2015. Työ oli erinomaisen antoisaa, aidosti moniammatillista ja siinä todella tunsi nousevansa jättiläisten hartioille jatkaessa suomalaisen kansallisylpeyden perinteitä lasten terveyden edistämiseksi. Perheiden ja lasten kanssa vuorovaikuttaminen oli mutkatonta ja varmasti moni hyötyikin noista käynneistä. Kuitenkin lienee syytä tutkia tätäkin instituutiota kriittisesti – voisiko neuvolassa ja kouluterveysjärjestelmässä olla kehittämistä ja jopa radikaaliakin uusimisen tarvetta.

Lienee joka tapauksessa paikallaan todeta, että aivan varmasti on tarpeellista ja erinomaista, että meillä on kaikki lapset ja perheet tavoittava systeemi, johon liittyy terveydenhuoltojärjestelmää sekä osittain perheitä velvoittavia piirteitä. Tämä on ainutlaatuista ja tärkeää, ja varmasti ainoa tapa lopulta järjestää edes mahdollisuus tavoittaa kaikki.

Neuvolajärjestelmän tieteellinen tutkimus erityisesti sen vaikuttavuuden osalta on vaikeaa eettisistä syistä, eikä varsinaista tieteellistä näyttöä – jota edellytetään aika tavalla kaikelta muulta terveydenhuollolta – ole tarjolla. Kuitenkin kaikki 4-6 viikkoiset, 4 ja 8 kuukauden, 1,5 vuotiaat sekä nelivuotiaat lapset käyvät lääkärinkin tarkastuksessa. Terveydenhoitajan vastaanotolla lapset vanhempineen käyvät yli kolminkertaisen määrän. Koululaiset käyvät vuosittain terveydenhoitajan pakeilla ja ykkös-, viitos- sekä kasiluokkalaiset myös lääkärin tarkastuksessa. Nämä lääkärintarkastukset koskevat siis kaikkia, riippumatta siitä, miten hyvin lapsi ja perhe voivat.

Nykypäivänä puhutaan paljon lasten ja nuorten pahoinvoinnista, ongelmista kouluissa ja perheiden tukemisen haasteista. Uskon, että lääkärintarkastukset sydämenkuunteluineen, selän katsomisineen sekä kasvukäyrien tarkasteluineen eivät auta näissä asioissa. Lisättiinpä kouluihin lääkärintarkastuksia kouluampumistenkin jälkeen osin varmasti näitä ehkäistäksemme.

Näkisin niin, että toistuvat lääkärintarkastukset lapsille ovat todennäköisesti varsin kallis, mutta vaikutuksiltaan kyseenalainen terveydenhuollon toimintatapa. Joitain tarkastuksia on varmasti hyvä olla, erityisesti pienille lapsille, mutta muutoin lapset tunteva terveydenhoitaja pystyisi todennäköisesti ohjaamaan lääkärille lapset, joiden tilanteessa olisi jotain huolestuttavaa.

Vapautuvat resurssit tulisi käyttää neuvola- ja kouluterveydenhuoltojärjestelmässä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja perheiden auttamiseen terveydenhuollon ja sosiaalitoimen keinoin. Samoin voitaisiin ehkä paremmin tukea vaikkapa keskittymishäiriöistä kärsiviä lapsia.

Neuvolasta ei ole siis syytä leikata, vaan parantaa sen vaikuttavuutta – eli apua perheille ja lapsille.