Terveydenhuollon paikkaussarja, osa 1
Terveyspalveluissa eletään muutoksen värittämää aikaa. Vuodenvaihteessa hyvinvointialueet starttasivat. Lapin hyvinvointialueen aluehallituksen jäsenenä kulunut vuosi on ollut työntäyteinen uutta järjestelmää perustettaessa. Massiivisen hallinnollisen uudistuksen sijaa seuraavassa käytännönläheisempää näkökulmaa terveyspalveluihin.
Mikä on sellainen paikka, jossa potilaat odottavat jonossa vaivojensa kanssa ja oven takana lääkärit tuskailevat ja käyttävät työaikaansa erilaisten henkilöstöhallinnollisten järjestelmien kanssa toisiltaan neuvoja kysellen ja korjauksia pieleen menneisiin aiempiin yrityksiin tehden? Sen on suomalainen terveyskeskus, vain hieman kärjistäen. Varovaisestikin arvioiden lääkäreillä menee aikaa pari tuntia kuukaudessa erilaisten järjestelmiä käyttämiseen, perehtymiseen ja opetteluun. Nyt puhutaan siis järjestelmistä, jotka eivät liity varsinaiseen potilastyöhön mitenkään. Jos vaikkapa keskikokoisessa kaupungissa työskentelee 50 lääkäriä, tarkoittaa se kahden ja puolen viikon lääkärin työpanoksen menettämisetä kuukaudessa. Mikä tarkoittaa noin 110 potilaan hoitamiseen kuluvaa aikaa, kuukaudessa. Tästä hieman laajentamalla, voitaisiin helposti kysyä, että onko Suomessa lääkäripulaa vai käytetäänkö lääkäreiden työpanosta vain vääriin asioihin. Esimerkiksi laivanrakennustelakalla hitsaajat kyllä keskittyvät hitsaamiseen, eivätkä käy välillä konttorilla pähkäilemässä erilaisten henkilöstöjärjestelmien kanssa. Se, että lääkärin huoneessa sattuu olemaan tietokone, ei tee järkeväksi lääkärin käyttämistä sihteerinä, jossa roolissa he vielä ovat useimmiten hieman huonoja ja vähintään huonosti motivoituneita. Sihteeri- ja muihin avustaviin töihin on olemassa omat ammattilaiset. Onneksi nyt myös sosiaali- ja terveysministeriö sai valmiiksi muistionsa asiasta – lopputulos tosin on ollut tiedossa jo pitkään, eikä toimia ole näkynyt. Yleissihteerit ovat kaiken lisäksi työvoiman ylitarjonta-ala numero yksi, eli heitä on eniten vailla töitä. Tervetuloa, terveydenhuollossa sitä löytyy! Sihteerien työt eivät myöskään kuulu missään nimessä hoitajille.
Asia on toki ymmärretty ja osin korjattu jo osassa työpaikkoja, mutta ongelma rehottaa vielä erittäin laajasti. Mielestäni kysymyksen tulee ilman muuta kuulua niin, että mitkä kaikki tehtävät voidaan siirtää muiden alojen ammattilaisille tukemaan varsinaista hoitotyötä – ei niin, että voidaanko joku yksittäinen. Näin toteutuu potilaiden, hoitajien, lääkäreiden ja yhteiskunnan etu.
Paikkaussarjan jatkoa luvassa seuraavissa osioissa.