Terveydenhuollon paikkaussarja, osa 3 – työkyvyttömyys maksaa

Valtion talouden tasapainottamisessa kannattaa tietenkin lähteä liikkeelle toimista, joista kukaan ei kärsi – tai jopa päinvastoin hyötyy. Vähälle huomiolle vaalipuheissa on jäänyt miljardiluokkaa oleva työkyvyttömyys.

Erityisesti turhaa ja kallista on terveydenhuollon hoitojonoissa olevien ihmisten työkyvyttömyyskustannukset. EK:n laskelman mukaan yksi työkyvyttömyyspäivä (esim. sairauspoissaolopäivä) maksaa keskimäärin noin 300e, pitäen sisällään sairausajan palkan, sijaiskulut, toiminnan häiriöt jne..

300 euron päivähinta tarkoittaa sitä, että mikäli työntekijä joutuu odottamaan tutkimuksia vaikkapa sairaalaan kuukauden ajan, maksaa odottaminen yli 6 000 euroa (21 työpäivää kuussa, 300 e/pv eli 21 x 300e=6300e). Vaikkapa magneettitutkimuksen tuottamishinta on pari sataa euroa per kuvaus. Odottaminen on siis 30 kertaa kalliimpaa kuin tutkimus itsessään.

Jos taas tutkimusten jälkeen päädytään esimerkiksi nivelen leikkaushoitoon (vaikkapa tekoniveleen), pitkittyy odottaminen entisestään. Leikkaushoitoa neljä kuukautta odottavan sairauspoissaoloaika maksaa noin 25 000 euroa (4 kuukautta x 21 työpäivää/kk x 300 e/työpäivä=25 200 euroa). Leikkaushoito puolestaan maksaa noin 10 000 euroa. Odottaminen leikkaushoitoon tässä esimerkissä on siis 2,5 x kalliimpaa kuin itse hoito.

Mikäli hoitoa ja tutkimuksia saataisiin nopeampaa, hyötyisi siitä siis sairauden oireista kärsivän ihmisen lisäksi työnantajat ja valtiontalous suoraan Kelan maksamien sairauspoissaolokulujen muodossa. Häviäjää on vaikea keksiä. Sama logiikka toimii myös vaikkapa terapiaan pääsyssä. Terapiajonot ovat jopa vuoden mittaisia, ja suurin osa työkyvyttömyyksistä tulee nykyään mielenterveyssyistä.

Miten sitten hoitoon pääsyä voitaisiin nopeuttaa ja jonottamista vähentää? Esimerkiksi ottamalla yksityiset palveluntuottajat mukaan, kunnes julkisen sektorin jonotilanne olisi kohtuullisempi. Tätä on moni työnantaja pyrkinyt myös ratkaisemaan ottamalla työntekijöilleen esimerkiksi sairauskuluvakuutuksia. Kaikilla työnantajilla tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia. Lyhenevät jonot hyödyttäisivät ehdottomasti myös muita kuin työelämässä olevia.

Työkyvyttömyyskustannukset maksavat Suomelle pelkästään yksityissektorilla noin 5 miljardia euroa vuodessa. Prosenttienkin vähenemä tarkoittaisi jo kymmenien miljoonien eurojen säästöjä ja inhimillisen kärsimyksen vähenemistä. Ennaltaehkäisyyn panostaminen terveydenhuollossa, työpaikoilla ja kuntapalveluissa on samoin erinomaisen kannattavaa.

Näin eduskuntaan pyrkivän työterveyshuollon erikoislääkärin näkökulmasta tässä on yksi tärkeimmistä Suomen talouden tasapainottamiskeinoista.